Elintarvikevärit testissä

Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla lankojen värjäystä elintarvikeväreillä mikrossa ja sain mainion tilaisuuden tähän  kun äitini lahjoitti minulle pussillisen lankaa, joita itse inhosi. Tai ainakin niiden väriyhdistelmää, eli valkoista ja kirkkaan punaista. Olen tullut tässä äitiini, koska hirvitti pelkkä ajatuskin ryhtyä tekemään yhtään mitään näistä langoista.

 

Eli mars keittiön kaapista kaivamaan värejä. Kool aid-värejä haluan ehdottomasti myös kokeilla joskus tulevaisuudessa.

 

 

Otin käsittelyyn erilaiset valkoiset kerät, joita ei muuten voisi käyttää samassa työssä suurien sävyerojen vuoksi. Kiersin kerät vyyhdeiksi ja annoin liota vedessä, johon lisäsin pienen tilkan etikkaa varmuuden vuoksi,vaikka väreissä on itsessään jo sitruunahappoa.

 

Lisäsin pieneen määrään vettä vähän väriä ja laitoin mikronkestäviin astioihin langat ja lisäilin väriä niihin. Käytin aina yhden astian kerrallaan mikrossa kaksi minuuttia täydellä teholla ja annoin jäähtyä hetken aikaa. Toistin muutaman kerran, kunnes vesi oli kirkasta.

 

Annoin lankojen jäähtyä hyvin ja huuhtelin kädenlämpöisellä vedellä. Ripustin valmiit vyyhdit kuivumaan. Kun kaikki langat olivat kuivuneet kunnolla kerin ne takaisin keriksi.

 

Kokeilin myös yhteen punaiseen vyyhtiin sinistä väriä, mutta totesin ainakin nämä elintarvikevärit liian laimeiksi, jotta punaiseen olisi tarttunut kunnolla lisää väriä.

 

Yllä olevista kuvista näkee hyvin, että värit imeytyivät yleisesti ottaen melko hyvin lankoihin, mutta keltainen väri tarttui todella huonosti ja suuri osa irtosi vielä huuhteluvaiheessa. Ja tietenkin keltainen oli ainoa väreistä, joka tarttui muovisiin mikroastioihin, eikä lähtenyt edes pesussa pois. Eli ei kannata käyttää kaikista parhaita välineitä ja astioita värjäyshommissa.

 

Viimeiseen lankavyyhtiin tiputtelin kaikki jäljellä olevat värit ja tästäkin tuli ihan jännä. Kuivuttuaan värit ovat paljon haaleammat ja osaa voisi jopa sanoa pastellisävyisiksi. Näillä väreillä sai melko helposti liukuvärejä aikaiseksi ja värit sekoittuivat nätisti toisiinsa. Hauskoja lankoja lopputuloksena :)

Unisieppari

Sain pyynnön tehdä turkoosin värinen unisieppari ja suostuin heti. Ajattelin että sehän on ihan helppo homma ja valmistuu hetkessä.. No ei se ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin ja tekemiseenkin vierähti monta tuntia.

Löysin onneksi hyvän ohjeen, josta oli paljon apua. Käykää ihmeessä katsomassa, jos tarvitsette apua oman unisiepparin tekoon: http://lempin.blogspot.fi/2014/01/tee-oma-unisiepparisi.html

Käytin omaan unisieppariini metallista kehikkoa, turkoosia ohutta puuvillalankaa, erilaisia helmiä ja sinisiä ja pinkkejä sulkia. Olen ihan tyytyväinen valmiiseen sieppariin, koska onhan se kuitenkin ensimmäinen, jonka olen koskaan tehnyt. Varmasti jos näitä tekisi muutaman lisää, niin homma alkaisi sujua myös paljon nopeammin, mutta en aio ainakaan ihan heti väkertää näitä lisää.

Jotain sinistä

Mummini pitää paljon sinisestä väristä ja päätin aika viime tipassa tehdä hänelle syntymäpäivälahjaksi sinisen virkatun pöytäliinan.

Etsin netistä mummin näköistä ohjetta ja törmäsin tähän kauniiseen ohjeeseen: http://satajayksikasityota.blogspot.fi/2015/01/virkattu-ananasliina.html

Tämä oli helposta ohjeesta huolimatta aika työläs projekti.  Vaikka ohjeessa sanotaan, että 100 grammaa riittää, loppui minulla lanka kesken.. Työstä jäi kolme kerrosta pois, mutta kaunis liinasta tuli joka tapauksessa. Eli varaisin seuraavaan liinaan kolme kerää, jos joskus innostun tekemään toisen tällaisen liinan vaikka ihan itselle. Virkkuukoukkuna käytin kokoa 1,75 ja lankana kaksi 50 gramman kerää 100 % merseroitua puuvillaa. Aivan ihana lanka virkkaukseen.

Helpot palmikkosukat

Ostin jokin aika sitten sukkalankapaketin, jossa oli erilaisia ohuita sukkalankoja. Joukossa oli muun muassa kaksi kokonaista 50 gramman kerää keltaista Nettle Sock Onion-sukkalankaa, oletettavasti väri 1016. Siis ihan kauhean ohutta lankaa! 2,5 puikotkin tuntuivat ihan järjettömän kapeilta.

Lanka on ihanan pehmeää ja tiesin heti kenelle ryhdyn sukkia neulomaan. Mummin lempiväri on keltainen ja äitienpäivälahjaksi sukat on juuri sopivat. Ensimmäisiksi palmikkosukiksi näistä tuli oikein hienot ja nyt uskallan kokeilla myös muita malleja. Sukat ovat omaan jalkaani hieman reilut, joten kuvissa siksi hieman kupruilevat. Saajalleen olivat onneksi juuri sopivat.

Mallina on ihan perussukka ja yksi palmikkokuvio ulkosyrjässä melkein kärkeen asti. Nämä ei nyt ihan äitienpäiväksi valmistuneetkaan, koska lanka on ohutta ja olen hidas neulomaan. En tiedä onko muilla myös samaa ongelmaa neuloessa, että rakas kissa tai kaksi haluaa aina rapsutuksia kun yritän neuloa.. Joten sukan teko keskeytyy jatkuvasti. Onneksi karvapallerot jättävät yleensä langat muuten rauhaan ja vain harvoin tarvitsee onkia niitä kissan tassuista tai suusta. :)

Iha ite tein villasukat

Muistan, että olen joskus noin kymmenen vuotta sitten yrittänyt neuloa villasukkia eikä siitä tullut yhtään mitään. Puikot lentelivät pitkin lattiaa ja silmukat karkasivat koko ajan. Hermo meni ja pinna paloi. Minulle taisi silloin muodostua pienoinen kammo neulomiseen, koska en ole sen koommin uskaltautunut edes koskea neulepuikkoihin.

Ja tästä olen saanut hämmästelyjä ja kommentteja todella paljon. Käsi- ja taideteollisuuden opettajan lapsiko ei osaa neuloa villasukkia! Eikös sanonta mene niin, että suutarin lapsella ei ole kenkiä...

Viime syksynä otin itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin neulomaan elämäni ensimmäisiä villasukkia. Eli mallina ihan perussukat raidoilla ja lankana Basic Hjertegarn, värit 7079 ja 29121. Yhtään silmukkaa ei karannut matkan varrelle ja puikot pysyivät siellä missä pitikin. Ja sukista tuli käyttökelpoiset ja jopa ihan omaan jalkaan sopivan kokoisetkin?!? Uskaltaako sanoa, että nämä on mielestäni aikas hienot? Hyvä mie!

 

Virkkukoukkusen sanoin tästä lähtee kyllä todella vakava neuloosi liikkeelle. Olen hamstrannut sukkalankoja jo ihan kiitettävässä määrin ja ideoita on vaikka muille jakaa. Ja tähän ei yhtään kyllä auttanut se, että liityin keväällä facebookin Voihan villasukka-ryhmään, joka vilisee toinen toistaan ihanampia villasukkia.

Harmillisesti olen ainakin vielä kovin hidas neuloja, joten tästä aika paljolti johtuu se, että minulla on useita parittomia sukkia odottamassa pariaan. En millään malttaisi neuloa toista samanlaista kun syyhyttää jo päästä neulomaan jotain uutta ja erilaista.

Harmaat villasukat ja mehikasvikakkua äitienpäiväksi

Tein äitienpäivälahjaksi äidilleni tänä vuonna hillityt harmaat villasukat novitan nalle-langasta (043). Ohje löytyy Ravelrystä nimellä Rye. Muokkasin ohjetta vähän. Nämä olivat toiset neulomani villasukat koskaan, joten olen erittäin iloinen, että sain näinkin nätit villasukat aikaiseksi.

Purin sukkia monta kertaa kun vähän väliä huomasin jossakin kohtaa virheen. Hermokin meinasi välillä mennä, mutta kannatti jaksaa korjata ja lahja oli saajalleen onneksi kovin mieluinen.

Leivoin lisäksi pienen täytekakun ja koska halusin koristella sen keväiseksi, päätin kokeilla tehdä mehikasveja sokerimassasta. Käytin valkoista massaa, jonka värjäsin elintarvikeväreillä. Minulla oli sopivasti muutama piparkakkumuotti, joilla sain pari todella nättiä mehikasvia aikaiseksi.

Jämälankakerät

Kävin lankavarastoja läpi ja keräsin kaikki lähes saman paksuiset sukkalankaa olevat pienet nöttöset yhteen sekä purin ne muutamat isoäidin neliöt, joita peitosta jäi yli. Tästä löytyy novitan nallea, pari mysteerikerää ja hot socksia.

Jaoin kaikki langat kahteen samanlaiseen kasaan ja yhdistin ne keriksi. Langat ovat kerillä lähes samassa järjestyksessä.. Poikkeuksista huolehti karvainen apulainen, joka kävi vähän sekoittamassa järjestystä kun silmä vältti. Kerin langat peilikuvina, koska ajattelin neuloa niistä ehkä ns. eriparisukat jossakin vaiheessa. En ole vielä ihan varma.